keskiviikko, 20. huhtikuu 2016

Riittää

Nimittäin vuodatuksen "toiminta". Muistuttakaa, että tältä firmalta en ainakaan tilaa mitään. Muutan:

http://lelujamelli.blogspot.fi/

Ehkä täällä olemme kotona. Olen kopioinut tekstini talteen, mutta kai ne teoriassa säilyvätkin täällä. 

 

tiistai, 19. huhtikuu 2016

Sitku-elämää

Minulla on asunto, aivan ihana onkin, ja puolentoista viikon päästä haen avaimet. Sopimus on allekirjoitettu, enää puuttuu tämän irtisanominen. Se jää viime tippaan, koska se on niin vaikeaa.

Ja sitku. Kun pääsen muuttamaan, saan jälleen sisustaa oikein kunnolla. Saan viileäkaapin, ja aion täyttää sen kaninruualla. En silti osta kania, mutta yritän itse muuttua sellaiseksi. Tiedän muutenkin mitä aion syödä. Olen etsinyt kartasta ihania metsäreittejä, ja aion tutustua niihin. Aion kaikenlaista. Laitan orvokit, haravoin pihaa.

Se mikä eniten jännittää, ovat naapurit. Edellisessä asunnossani mikään ei ollut niin kamalaa kuin naapurini. Jouduin kulkemaan heidän ikkunansa alta, ja jouduin kytätyksi. En kestä sitä. Onneksi nyt ei tarvitse kulkea kenenkään oven tai pihan vierestä, vaan asun talon parkkipaikan puoleisessa päädyssä. Mutta silti. Jos siellä on lapsia, jotka tunkeavat aidan yli pihalleni? Tahdon olla myös ulkona. No, ei niille varmaan tarvitse sanoa minun tyylilläni kuin kerran. Ja ulko-oveen laitan koiravaroituksen. Kyllähän ne ovatkin vaarallisia, rakastavat tulijan hengiltä. 

Syömisestä vielä. Niin pahalta kuin se tuntuukin, joudun ajattelemaan itseäni ensin. Vaikka tiedän että se on väärin. Eli: toistaiseksi, laihtuakseni, joudun jättämään kasvissyönnin tauolle. Jos tämä kuulostaa hullulta, niin tässä perusteluni: en syö kasviksia. Sain niitä matkalla oikean kokin laittamana hienossa kastikkeessa, eikä niitä voinut syödä sittenkään. 

Viileäkaappiin tulee salaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa ja jotain hedelmää. Jääkaappiin fetajuustoa (salaattiin), vähärasvaisinta jauhelihaa (täysjyväspagetin kanssa), tonnikalaa (täysjyväriisin kanssa), lohta (pastan kanssa), kanasuikaleita (täysjyväpastan kanssa), tofupaloja (minka kanssa tahansa). Lisäksi aurinkosalaattia, kaurapuuroaineita, raejuustoa, rahkaa, makeutusainetta, marjoja, ehkä ruisleipää. Ankeuden voisi korvata light cola. Appelsiinimehua tekisi kovasti mieli, sitä harkitsen. Tämä saattaa tulla liian kalliiksi, joten varaudun ainakin olemaan ilman lohta ja pastaa. 

Aika kuluu tavallaan hitaasti, koska on niin paljon odotettavaa. Tai sikäli nopeasti, että tulossa on kaksi järkyttävän tärkeää tenttiä, ja minä vain lusmuan, vaikka olen jo entisestään pahemmassa kuin pulassa. Ja myös sikäli nopeasti, että ohitan illat. Näin ei todellakaan saisi tehdä. Mutta en pysty parempaan. 

tiistai, 12. huhtikuu 2016

Changes of plans

Suunnitelmani muuttuivat. En saanut Ruotsista sitä asuntoa, joka minulle oli luvattu. Yksi ainoa koirallinen asunto oli, ja sitä kävin jopa katsomassa, mutta. Jos koira voi asua kopissa vuorokauden ympäri, niin ehkä minäkin. Tai sitten en. 

Mutta tapahtui jotain täysin odottamatonta. Minut hyväksyttiin Turkuun! Olin jo unohtanut koko jutun. Tutkin opetusohjelmaa, ja se oli ylivoimainen sekä Ruotsiin että Tampereeseen verrattuna. Eli sama mitä Tampereen tuloksista tulee, ja sama vaikka Ruotsista löytyisi uusia asuntoja, minä lähden Turkuun. 

Juuri nyt olen matkalla katsomaan asuntoa, joka ihan oikeasti on luvattu minulle (ei kenenkään yksityisen toimesta, joka voi muuttaa mieltään). Asunto näyttää upealta. Voi kunpa se olisi muutenkin hyvä! Palaan asiaan, kun tiedän jotain tarkemmin.

sunnuntai, 3. huhtikuu 2016

Edistystä ja suuria päätöksiä

No niin, olen päättänyt. Tutkittuani tarkasti opetusohjelmia, olen sitä mieltä, että jos en lähde Ruotsiin niin kadun sitä loppuikäni. Ei sillä, saatan katua lähtemistäkin, koulu on vaikeaa. Mutta voin tulla takaisin ja jatkaa opintoni loppuun täällä. 

Eli lähden sinne. Ja mikä parasta - sain asunnon! Eihän tämä voi olla tottakaan. Vuokra on täsmälleen yläraja, minkä pystyn ehkä maksamaan, mutta kyllä se kannattaa. Asunto on aika hulppea. Kerron sitten kun avaimet ovat kädessäni, ennen en usko tätä todeksi. Eikä minulla ollut vaihtoehtoja, eläinten kanssa tämä oli tasan ainoa asunto jonka sain. En kyllä olisi muita tarvinutkaan. Olisin ottanut tämän vaikka mitä olisi ollut tarjolla. 

Asunto on minun toukokuun alusta. Haluan maksaa kahta vuokraa mahdollisimman vähän, joten en voi maksaa tätä enää kesäkuuta. Joudun siis lähtemään toukokuussa, kuun viimeisellä viikolla. Se on liian pian! 

Olen järjestellyt käytännön asioita, mutta en jaksa pitkästyttää ketään niillä. Palaan asiaan. 

keskiviikko, 30. maaliskuu 2016

Kyllä!

En lakkaa tuijottamasta sitä. Sivulla lukee vihreällä admitted. Alla vastaukseni yes, otan paikan vastaan. 

Luoja. Järkytyin niin etten saanut sanaa suustani. Se oli eilen, ja olen vielä vähän ulkona tänäänkin. Olen kyllä suunnitellut tämän lähes valmiiksi, mutta silti, eihän se ole sama asia. Itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. 

Lähden siis. Tampereen hakemus on vielä kuukauden auki, mutta todellakin lähden. Rakastan kotiani. En voi kuvitella miten pahalta tuntuu kääntyä autolla kotipihasta viimeisen kerran. Pahalta oli liian lievä ilmaus. 

Huolestuttaa, miten saan asunnon. Niihin on jonoa, jos nyt ruotsinkielistä tekstiä ymmärsin. Pitäisi hankkia lukion kirjat, tai yläasteen kirjat, tai ehkä sittenkin ala-asteen. Opetetaankohan päiväkodissa ruotsia? 

Todella hankalalta tuntuu se, miten saan kerrottua tämän sairaanhoitajalle. Voin kuvitella sen ääliömäisen ilmeen ja tolkuttoman silmien pyörittelyn ja "miten sä nyt tolleen, ethän sä VOI"! No kun voin. En anna paniikkihäiriön estää mitään elämässäni.  

Jossain vaiheessa voin tulla selittämään käytännön järjestelyjäni. Nyt en pysty. Mihinkään.