Koirilla on nyt lemmikkipassit. Pikkukoira painoi kasseineen 7,8 kg ja 8 kg on raja. Tiukille vetää mutta aion kyllä ottaa sen matkustamoon. Se vihaa yksin olemista, minulla ei sydän kestä laittaa sitä yksinään boksiin metelöivään koneeseen. 

Reseptien kanssa kävi niin kuin olettaa sopii. Sain postissa kanta-järjestelmästä printatun listan lääkkeistäni. Saman jonka olisin voinut printata ihan itsekin, ja jolla en tee mitään. Eu-reseptiin on oma lomakkeensa ja se todellakin vaatii lääkärin allekirjoituksen. Soitan huomenna ja pyydän sitä, mutta siellä ei tietysti ole ikinä mokomasta kuultukaan. Voi rasitus. Tunnustan että minua hieman jännittää: jos lääkäri sanookin, että en saisi lähteä? En saisi elää - eihän sellaista kukaan voi sanoa. Ehkä huolestun turhaan. 

Mutta sitten asiaan. Sain orientaatiotilaisuuksien päivämäärät! Niitä on helmikuun ensimmäisinä päivänä, ja sitten olisi 11.2., ja siihen ajattelin tähdätä. Lentolippujen osto on odottanut vain tätä päivämäärää. Eli nyt voisin ihan oikeasti ostaa ne. Järkytys. Junalipun kanssa käy niin, että joudun ottamaan äidin mukaan matkalle, vaikka en olisi millään halunnut. Mutta en saa boksia yksin koottua koirien kanssa, tai ainakin se menee kovin vaikeaksi.