Kaikki on hyvin elämässäni. Olen terve, koirat ovat terveitä, kotini on ihana ja kaunis. Mutta silti olen niin onneton. Vihaan valittamista, mutta tässä sitä tulee taas kerran. En vain jaksa. En mennyt luennolle, vaikka olisin halunnut, en jaksanut. Ja kun sanon etten jaksa, se ei tarkoita että vähän-ei-huvita, vaan ajanko-rekan-alle. Ikävä tietysti rekkakuskille, en tekisi kenellekään sellaista. 

On maanantai, ja silloin kuuluukin ahdistaa. Mutta tämä on enemmän. Mitä ihmettä voisin tehdä? Pyytää masennuslääkityksen nostoa, kyllä kai, mutta mitä sekään on ikinä auttanut. Olen aivan neuvoton oloni kanssa. Sääkään ei voisi olla parempi.