Minulla on asunto, aivan ihana onkin, ja puolentoista viikon päästä haen avaimet. Sopimus on allekirjoitettu, enää puuttuu tämän irtisanominen. Se jää viime tippaan, koska se on niin vaikeaa.

Ja sitku. Kun pääsen muuttamaan, saan jälleen sisustaa oikein kunnolla. Saan viileäkaapin, ja aion täyttää sen kaninruualla. En silti osta kania, mutta yritän itse muuttua sellaiseksi. Tiedän muutenkin mitä aion syödä. Olen etsinyt kartasta ihania metsäreittejä, ja aion tutustua niihin. Aion kaikenlaista. Laitan orvokit, haravoin pihaa.

Se mikä eniten jännittää, ovat naapurit. Edellisessä asunnossani mikään ei ollut niin kamalaa kuin naapurini. Jouduin kulkemaan heidän ikkunansa alta, ja jouduin kytätyksi. En kestä sitä. Onneksi nyt ei tarvitse kulkea kenenkään oven tai pihan vierestä, vaan asun talon parkkipaikan puoleisessa päädyssä. Mutta silti. Jos siellä on lapsia, jotka tunkeavat aidan yli pihalleni? Tahdon olla myös ulkona. No, ei niille varmaan tarvitse sanoa minun tyylilläni kuin kerran. Ja ulko-oveen laitan koiravaroituksen. Kyllähän ne ovatkin vaarallisia, rakastavat tulijan hengiltä. 

Syömisestä vielä. Niin pahalta kuin se tuntuukin, joudun ajattelemaan itseäni ensin. Vaikka tiedän että se on väärin. Eli: toistaiseksi, laihtuakseni, joudun jättämään kasvissyönnin tauolle. Jos tämä kuulostaa hullulta, niin tässä perusteluni: en syö kasviksia. Sain niitä matkalla oikean kokin laittamana hienossa kastikkeessa, eikä niitä voinut syödä sittenkään. 

Viileäkaappiin tulee salaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa ja jotain hedelmää. Jääkaappiin fetajuustoa (salaattiin), vähärasvaisinta jauhelihaa (täysjyväspagetin kanssa), tonnikalaa (täysjyväriisin kanssa), lohta (pastan kanssa), kanasuikaleita (täysjyväpastan kanssa), tofupaloja (minka kanssa tahansa). Lisäksi aurinkosalaattia, kaurapuuroaineita, raejuustoa, rahkaa, makeutusainetta, marjoja, ehkä ruisleipää. Ankeuden voisi korvata light cola. Appelsiinimehua tekisi kovasti mieli, sitä harkitsen. Tämä saattaa tulla liian kalliiksi, joten varaudun ainakin olemaan ilman lohta ja pastaa. 

Aika kuluu tavallaan hitaasti, koska on niin paljon odotettavaa. Tai sikäli nopeasti, että tulossa on kaksi järkyttävän tärkeää tenttiä, ja minä vain lusmuan, vaikka olen jo entisestään pahemmassa kuin pulassa. Ja myös sikäli nopeasti, että ohitan illat. Näin ei todellakaan saisi tehdä. Mutta en pysty parempaan.