Hereillä tähän aikaan yöstä, en saisi olla. Voisin ottaa melatoniinia, mutta pelkään että se väsyttäisi aamulla entistä enemmän. Vaikka tämä aamu nyt on jo menetetty. 

Sain kommentin toisaallta, käskettiin mennä terapiaan ja hankkia apua. Niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaikki on muuttunut, minä olen muuttunut! Mutta mistä sitä kukaan tietää. Se oli mielestäni epäreilua. Paitsi että koska elämä on reilua ollut, kukaan ei koskaan katso asioita minun kannaltani. 

No, whatever, en anna sen pilata päivääni. Se taisi kyllä pilata jo. Olen niin loukkaantunut. Mutta kirjoittaminen, sen myöntäminen, auttaa. Yritän ryhdistäytyä ja olla itkemättä. Ei se ole sen arvoista. 

Miksi välitän niin paljon siitä mitä minulle toisaalla sanotaan? Siksi että olen niin yksin, toivottaman yksin. Netti on ainoa ihmiskontaktini. Mikä on aika säälittävää. Ihan sama. Yritän siirtää kirjoitteluani enemmän facebookiin ja jättää foorumin omaan arvoonsa. Facebookissa minulla on 80 tuttavaa, mikä on fb-maailmassa todella vähän, mutta minulle se on uskomattoman paljon.