Tulipas pitkä kirjoitustauko. Olin kolme viikkoa laboratoriotöissä, ihan uskomaton saavutus. Tai ei muuten, mutta paniikkihäiriöni takia. Selvisin silti! Mutta päivät olivat niin pitkiä etten voinut muuta ajatellakaan. Kunto on siis taas nollassa ja paino katossa. No ei auta itku markkinoilla.

Seuraavat kaksi viikkoa kirjoitin yötä päivää työselostuksia. Palautin ne tänään - en voi uskoa että se urakka on ohi. Mutta jotta elämä ei kävisi liian helpoksi, tiistaina on kaksi tenttiä joihin lukemista en ole aloittanutkaan. Koti on sotkussa kun en ole ehtinyt/jaksanut siivota. Pitäisi tiskata, pestä pyykkiä, vaihtaa lakanat, pyyhkiä pölyt, imuroida, pestä lattiat... Huomenna aamulla siivoan, en kestä enää tätä. 

Tiistain jälkeenkin tentit jatkuvat, mutta eivät tällä paniikkitahdilla. Sitten alan ehdottomasti käydä salilla, eihän tästä muuten tule mitään. Tikahdun läskeihini ja hengästyn hitaassa kävelyvauhdissa. Pakko ryhdistäytyä.