Luoja kuinka olen väsynyt. Ja tiedän miksi: en tee mitään muuta kuin makaan. Käyn ulkoiluttamassa koirat ja tulen takaisin sänkyyn. Sanotaan että koko päivän istuminen on pahasta - no minä en edes istu! Pitäisi siivota, pitäisi käydä kaupassa. En jaksa. Tänään on pakko mennä tenttiin, en voi olla menemättä. Ja koko ajan mietin, miten voisin olla. 

En käsitä miten voin olla jatkuvasti niin terve. Toivoisin että joskus edes olisi kuumetta, että ei tarvitsisi huolehtia siitä, ettei saisi maata sängyssä.  Tämän tunnustan. Näin ei saisi ajatella. Ei tietenkään. 

Varmaan kuolisin tähän, jos mikään ei muuttuisi. Edes vuodenvaihde ei pelastaisi: ennemmin tai myöhemmin olisin taas samassa pisteessä. En tiedä onko se liikaa, että kaikki kääntyy päälaelleen. Sittenhän sen näen. En voi muutakaan.