Juuri nyt minun olisi ehdottoman pakko olla jossain. No en ole. En päässyt aamulla ylös sängystä, en jaksanut tulevaa päivää. Käytän koirat ulkona ja väliajat nukun. Miksi? Olen niin ahdistunut etten tiedä miten päin olisin. Tämä ei liity mitenkään tulevaan muuttoon vaan se on osa elämääni. Minuna olemista. Ja todella rasittavaa. Raivostuttavaa. 

Onnistunko muuttumaan? Se jää nähtäväksi. Ainakin yritän, teen elämälleni edes jotain. Tämän enempää en paljon voi tehdäkään.