Enää kuukausi aikaa. Se tuntuu lyhyeltä, koska jos vaikka vielä haluan tilata vaatteita, se on tehtävä nyt tai ne eivät ehdi. Raha-asiat onneksi järjestyivät ainakin toistaiseksi ihan hyvin, laskuja ei ollut niin paljon kuin pelkäsin. Tämä kaikki tuntuu aika epätodelliselta, mikä ei varmaan ole suuri yllätys. Toisaalta odotan lähtöä ihan hirveästi. Mielessäni on vain silloin tällöin ajatus siitä miksi lähden, muista syistä kuin mielenterveydellisistä: tietysti haluan edistää opintojani. Minulla on siellä mielenkiintoisia kursseja tiedossa. Eikä minun oikeasti tarvitse kuin selvitä luennoille ja lukea, muun pitäisi hoitua siinä sivussa. Vaikka nyt kaikki muu tuntuu pääasialta.