Ja mistä tiedän sen, no Cosmon mieskalenteri sen kertoo, ja se on ollut seinällä koko vuoden. Ensi vuodeksi haluan kyllä sen kalenterin, jossa on pieniä elämiä. Pidän niistä paljon enemmän. Ihan oikeasti. 

Haluaisin joskus sanoa jotain myönteistä. En halua olla vinkuintiaani ja valittaa jatkuvasti. Tänä aamuna minua odottivat kotitehtävät (joiden pitää olla valmiina tänään), tekstiviesti ("oletko kunnossa kun sinusta ei kuulu"), sähköposti ("voisitko jo lähettää minulle ne dokumentit, niitä on odotettu elokuusta asti"), fb-viestit (en halua edes tietää). Sain vastattua kaikkiin paitsi fb-viesteihin! Nyt olo on parempi. 

Vaakakin näytti taas vähemmän. Jotain oikeasti tapahtuu kun syön ihmisiksi. En ihan turhaan kärvistele ilman jäätelöä ja suklaata. Ja olin eilen luennollakin, ja aion mennä myös tänään. Kyllä tästä vielä elämä tulee.