Vähän reipas otsikko. Mutta tästä haluan puhua. (Hotellihuone + punaviini = parhautta!) Sitä ennen huomautan tylsästi, että tämä blogi ei ole toiminut niin kuin olisin toivonut. Haluaisin päivittäisiä tunnelmia, en kuukausittaisia. 

Mutta asiaan.

En ole pitänyt ketään miestä haluttavana kymmeneen vuoteen. Enkä oikeastaan pitkään ennen sitäkään. Välissä oli yksi kuukauden viritys, sitä ei kai voida laskea. Eikä sekään perustunut seksille, vaan sille, mihin aina. Jokaisessa suhteessani on ollut se vika, että olen ollut tolkuton takertuja, alkaen ensimmäisitä teinisuhteista viimeiseen vakavaan suhteeseeni. Heti ensimmäisten treffien jälkeen olen suunnitellut naimisiinmenoa - ja tämä on totta. Olen parin viikon jälkeen saattanut ehdottaakin sitä. Olen nähnyt yhteisen tulevaisuuden, halunnut esitella vanhemmat, kaiken sen. En sentään lapsia enkä kultaista noutajaa, niistä en välitä. Olen ajatellut että tämä se nyt on, ei tarvitse etsiä enempää. Seksi on ollut sivuseikka. Pakko, kun se on tapana, vain toisen mieliksi. 

Ainoa vakava suhteeni kaatui siihen, että mies halusi jatkuvasti seksiä, ja minä en koskaan. Tätäkin asiaa olen ajatellut. Idea on tämä: mies halusi vain seksiä, vain itselleen, vain siksi kun halusi. Minä olisin kelvannut vaikka olisin ollut satakiloinen harakka. Ei sillä ollut väliä. Se ei ollut henkilökohtaista. Sitä paitsi, tylysti sanottuna: olimme molemmat kokemattomia, eihän siitä mitään tullut, varsinkin kun toinen ajatteli vain itseään ja oli ehkä yrittänyt oppia jotain pornoelokuvista.

Nyt, kun olen aikuinen, tämä asia pitäisi korjata. En uskonut että se olisi mahdollista, koska koko elämäni on mennyt samaa rataa. Olen ajatellut että näin suhteiden kuuluu mennä: ensin ihastun tolkuttomasti henkilöön, sitten haluan yhteisen elämän, sitten tulen jätetyksi. Olen ajatellut, että olen aseksuaali, että sellaiset asiat eivät voisi minua vähempää kiinnostaa. Vaikka suhteista pidänkin. 

Itsetuntemukseni järkkyi suuresti, kun näin haluttavan miehen. En tuntenut häntä, eikä hän ollut monen mielestä varmaan tavallista kummempi, mutta minuun iski. Huomio tähän: en tuntenut häntä. Näin ei ole koskaan tapahtunut. Aikuistuminenko tämän teki? Joku haluaisi ehkä sanoa, että se sen teki, että tässä on mennyt kymmenen vuotta. Mutta ei se ole niin. Ennemmin voisi sanoa, että olen aika valikoiva. 

Tarkistin, ettei hänellä ole sormusta. Kuikuilin eturivissä tärkeän asian takia. Netissä lytätään, että eihän se mitään tarkoita. Mutta minulla on intuitio! Mitä tehdä - siihen asiaan palaan huomenna.