Pitäisi. En jaksa, ei huvita. Tentti on keskiviikkona enkä ole aloittanutkaan, taas vaihteeksi. Eikä tämä johdu siitä etteikö kiinnostaisi, vaan yksinkertaisesti saamattomuudesta. Kotikin on melkein siivoamatta tältä viikolta, en jaksanut tänään. Olin personal traineria tapaamassa. Salilla oli ihanaa! Miksen käy siellä useammin? Nyt ihan oikeasti. 

Taistelen sitä vastaan, etten alkaisi leipoa muffinsseja. Vaaka näytti tänä aamuna tympeät 89,2 kg, vaikka olen ihan tosissani yrittänyt. Miksi yrittäminen ei koskaan näy vaa'alla? Mutta kieltäydyn masentumasta. 

Niin, masentumasta. Olin jo tulossa kirjoittamaan blogiini ajatuksia, joita minulla ei pitäisi olla, mutta en tahdo valittaa. Olisin kirjoittanut siitä, miten mustalta kaikki näyttää, miten joskus tuntuu siltä etten edes jaksaisi elää. Miten olen ahdistunut, makaan sängyssä, en tahdo mennä kouluun. Mutta kitikiti vinkuvinku, olen maailman paras rypemään itsesäälissä. 

Niskasta kiinni? Ulos? Sitä on ainakin yritettävä ennen muita radikaaleja ratkaisuja. Enkä sitä paitsi anna periksi. Näytän sille typerälle vaa'alle vielä.