No niin, nyt alkoi viimeinen viikkoni tässä kodissa puoleen vuoteen. Luin vähän vanhoja kirjoituksiani, luoja kuinka ne ovat masentavia! En jaksa, ei huvita, ahdistaa, en pääse ylös sängystä. Valivalivali. Ja minulla on kirjahyllyssä metri positiivisen ajattelun teoksia! Eivät ole ilmeisesti tehonneet. 

Nyt nimittäin loppui valitus. Eihän tällaista lue erkkikään. Minulla on niin paljon asioita joista voin olla onnellinen: koirat, ihana koti, kiinnostava koulutus, olen fyysisesti hämmästyttävän terve. Ja nyt vielä matka edessä. Kieltäydyn enää vinkumasta turhasta. Huomenna aamulla minun on mentävä jonnekin, ja todellakin myös menen. 

Tämä vinkuminen saa loppua tähän.