Sama jatkuu. Kesäkuu alkoi, aika tuntuu pitkältä. En saa mitään aikaiseksi. Koulutehtäviä on, mutta niitä on liian vähän. Säät ovat sentään hyvät, ulkona on kuuma, ja olen taas ympäriinsä palanut. En koskaan ymmärrä laittaa aurinkorasvaa. 

Kun käyn koirien kanssa iltapäivällä ulkona, saan melkein aina paniikkikohtauksen. Oikein odotan sitä, ja se on varmin tapa saada se tulemaan. Miten ihmeessä selviäisin kotona pidemmistä matkoista? Ei auta kuin lähteä, ja toivoa parasta. Tämä on niin typerää. Jos ongelma olisi jossain muualla kuin korvien välissä, sille voisi tehdä jotain. Mutta kun ei.