Kävin siellä ilmoittautumispaikassa, löysin sen muutaman mutkan jälkeen. Ja tänään kävin yliopistolla orientaatiotilaisuudessa. Matkustin metrolla ja ratikalla! Sitä en ole tehnyt sitten 90-luvun. Olen täysiverinen yksityisautoilija. Ja jos ei auto vie, niin taksi sitten. 

Mutta se siitä. Minulla on tasan kolme viikkoa aikaa ennen kuin luennot alkavat. Se tuntuu aika paljolle. En edes ole vielä  varma mille kursseille pääsen, luennoitsijat eivät vastaa sähköpostiin, enkä rupea soittamaan. Sen verran nynny olen kuitenkin.

Kaupungilla voisin käydä, ehkä huomenna tai ylihuomenna. Ja koirien kanssa voisin etsiä uuden reitin. Muuta tekemistä en keksi. Mutta tuntuu että alan kotiutua, samoin koirat. Perjantaina menen katsomaan alakerran baaria. En osaa kuvitella olenko ainoa asiakas vai enkö saa pöytää. Molempi parempi.