Nyt kertakaikkiaan hyi. Paino on pudonnut kuukaudessa 1,5 kg, se on hyvä. Mutta! Vinkuvinku kitikiti kun on taas niin vaikeaa. Käyn kaupassa sitten kun viimeisetkin evään murut on kaivettu kaapista. Koirat ulkoilutan, mutta muuten en pääse ovesta ulos. Peruutan kaikki menot. Varsinkin ne, joista olisi hyötyä. 

Pitäisi käydä luennoilla, kirjastossa, laskuharjoituksissa, kuntosalilla  - makaan sängyssä. Itken kun on niin paha olla. Miten ihmeessä saisin tämän muuttumaan? Tiedän: niska-perse-otteella ovesta ulos. Onneksi ensi viikolla alkavat laboratoriotyöt, sieltä en voi olla pois ja siellä menee koko päivä seuraavat kolme viikkoa. Silloin yleensä ryhdistäydyn, kun on pakko. Hirvittää kyllä miten selviän siitä. No, ei auta mikään.