Argh. Tänään on lauantai, ja olin varannut tälle päivälle paljon koulutehtäviä. No teinkö niitä, en. Vietin taas koko päivän sängyssä (paitsi koirat). En voi lakata ihmettelemästä itseäni, miten tämä on edes mahdollista! Sairastun vielä. 

Mutta, tästä minun on pakko saada kirjoittaa jonnekin, enkä voi tehdä sitä foorumilla kaikkien luettavana, koska siitä ei tulisi kuin (kateellista) sanomista. Aion ottaa vuoden vaihteen alusta personal trainerin läheiselle kuntosalille. Vuoden kortti ja 14 ohjauskertaa maksavat tarjouksessa melkein saman kuin vuosikortti muuten. En ole koskaan saanut laihduttamiseen kenenkään apua, en edes ole käynyt painonvartijoiden ryhmässä - vain kirjekurssilla. Enkä taatusti ole koskaan jatkanut mitään asiaa vuoden ajan, koko ajatuskin tuntuu käsittämättömältä. 

Ensi vuodesta tulee erilainen! Laihdun vihdoinkin. Kuntoilen. Ehkä jopa paranen paniikkihäiriöstäni. Keväällä on kahdet 2 viikon labrat, selviän niistä. Selviän koko keväästä. Eikä se edes ole selviämistä, vaan elämää! Koska alan oikeasti elää, ja lakkaan valittamasta? Inhoan itseäni kun valitan. Tietysti pitäisi aloittaa heti eikä uutenavuotena. Tällä kuitenkin mennään, oli miten oli.