En taaskaan tahtoisi valittaa. Mutta elämäni on nyt kovassa vastatuulessa: mikään ei suju. Koulu, koti, eläimet - kaikki on yhtä kaaosta. Hoidan tietysti eläimet mutta sekin käy työstä. Koulusta lintsaan, kotona on sotkuista. En jaksa muuta kuin maata sängyssä ja selata nettisivuja tai lukea naistenlehtiä. Mikään ei ole kivaa. Salillakin pitäisi käydä, ei huvita.

Masentunut? Niin kai. Kevät? Ehkä. Se ei ole minun vuodenaikani, ei ainakaan maaliskuu. Lumeen olen jo loputtoman kyllästynyt mutta sitä vain riittää. 

Tätä kuuluisi hoitaa niin, että rupeaisi tekemään niitä asioita, joista ennen nautti, vaikka ei huvittaisikaan. Se ei ole helppoa.