Ongelmia koulun kanssa. En jaksa eritellä tarkemmin, mutta mikään, mitä teen, ei tunnu onnistuvan. Saan kaikesta hylättyjä arvosanoja. Ja minä kuitenkin yritän! Melkein tosissani. Jos minut nyt heitetään ulos kurssilta yhden epäonnistuneen tehtävän takia, alan todellakin itkeä. En tiedä mitä sitten teen. En halua edes ajatella sitä. 

Aamulla toivon, että olisi jo ilta. Jaksan tunnin, pari, sitten alan haluta jo takaisin sänkyyn. Koirien ulkoiluttaminen vie kaikki voimani. Paniikkikohtauksia on alkanut tulla. Eilen sitä kesti koko päivän. Kuntosalille lähtemistä en jaksa ajatellakaan, tänään kävin kaupassa ja se oli jo todella uroteko. 

En sano etten haluaisi olla täällä, haluan todella. Mutta olen vain niin masentunut, kaikesta hyvästä huolimatta, mitä elämässäni on. En tiedä miksi.