Nyt en voi olla ylpeä itsestäni. Nukuin koko viikonlopun, varsinkin eilisen. En opiskellut enkä siivonnut. Hyvä jos edes luin mitään, telkkariakaan en katsellut - tuijotin vain seinää. Miten edes pystyn siihen, tuntikausia? Sentään vaa'alla sain käytyä, ja kaupassa ostamassa vihanneksia. Paino ei onneksi ole karannut pilviin, vaikka syömiseni ovat olleet ihan mitä sattuu. Ryhdistäydyin sen suhteen jo lauantaina. 

Nukkuminen saa nyt riittää. Tiedän että sekin on välttämiskäyttäytymistä, jota niin rakastan. On ihan selvää että pakenen ahdistusta. Muitakin keinoja täytyy olla.