Pitäisi tehdä koulutehtäviä. Kirjoitan mieluummin blogia. Pitäisi käydä kaupassa ja hakemassa ne jouluvalot postista. Pitäisi, pitäisi. Ajattelen etten lähde tänään minnekään, se helpottaa oloani.

En halua valittaa, näin sanon joka kerta kun kirjoitan. Minulla on niin paljon asioita, joista olla kiitollinen. Se että ylipäänsä saan tehdä koulutehtäviä, että minut hyväksyttiin kouluun, sekin oli pieni ihme ja arvostan itseäni sen vuoksi. Mutta sille en voi mitään, että minua ahdistaa. Rintaa puristaa ja ulos on vaikea mennä ilman koiraa. Aina sama juttu. Masennuslääkkeet eivät auta, mikään ei auta.

Entä auttaisiko kuitenkin myönteinen asenne? Koska olen viimeksi nauranut? Eläimet saavat minut hymyilemään, se on sentään jotain. Nyt ihan oikeasti.