Tiedän mitä vihaan vielä siivoojiakin enemmän: nukkumista luomuna. Siis ilman unilääkkeitä. Valvon ja valvon, ja sitten nukun koko päivän. Se en ole minä. Minä herään seitsemältä ja nukahdan yhdeksältä. Minulla oli kyllä täällä mukana puolen vuoden unilääkkeet, no ne kestivät kaksi viikkoa. En osaa säännöstellä niitä. Nyt olen ollut viisi kuukautta ilman ja melkein kuolen siihen. Kotiin päästyäni saan niitä lisää. Kaksi kolmasosaa kesäkuusta on takana, aika tuntuu pitkältä. Tenttiin pitäisi lukea, mutta en saa aikaiseksi. Möllötän vain. Ja syön jäätelöä. En keksi enää mitään muuta, mitä voisin syödä. Unettomuus ahdistaa.