No niin, pitkä kirjoitustauko. Luulin että voisin pitää blogia toisaalla, toisesta aiheesta, mutta niin ei sitten käynytkään. Kerron kuitenkin: minut hyväksyttiin vaihto-oppilaaksi Brysseliin, mutta en löytänyt asuntoa johon koirat voisi ottaa mukaan. En siis lähde. Enpä olisi halunnutkaan. Ilman koiria en lähde, se on sama kuin pitäisi lähteä ilman lapsia. Rakastan koiriani niin että ihan kipeää tekee. 

Kevät on mennyt muutenkin huonosti, lähinnä opiskelujen suhteen eikä minulla muuta elämää olekaan. Olen jättänyt tenttejä välistä kun en ole saanut luettua niihin ajoissa. Yhdet labratkin jäivät väliin siksi etten jaksanut herätä ensimmäisenä aamuna. Voiko enää nolompaa olla. Nyt olen opiskellut kolme vuotta ja minulla on puolet kandin opintopisteistä koossa! Hulluksihan tässä tulee.

Mutta. Nyt olen lomalla ja kerään voimia. Ensi syksynä kaikki muuttuu! Ryhdyn oikeasti siksi opiskelijaksi joka minun pitäisi olla. Lopetan tämän naurettavan käyttäytymisen ja ihan oikeasti rupean töihin. Enkä tällä kertaa vain sano niin. Nyt on juhannus ja melkein toivon että loma olisi jo ohi. Tai no, voin levätä vielä vähän, eli olla tekemättä mitään, mutta sitten. 

Pelikorttini ovat olleet aivan sekaisin tämän loman ajan. Tarkoitan että en edes tiedä mihin päiväni ovat kuluneet. Haluan päivärytmin, sellaisen joka sairaalasta kotiuttaessa aina tehdään. En muuten ole ollut sairaalassa vuosikausiin. Olen kuitenkin viettänyt siellä niin paljon aikaa, että muistan kaiken vielä hyvin. Kuitenkin, tarvitsen lukujärjestyksen. Aamulla ensin kahvia ja nettiä, sitten koirat ulos, sitten vitamiinijuoma ja lisää nettiä. Sitten pari tuntia jotain hyödyllistä, sitten ruoka, sitten pari tuntia koulukirjoja. Sitten Lemmen viemää, koirat ulos ja iltatoimiin. Saan loman kulumaan ihan helposti.