Tästä en olekaan näköjään vielä kertonut. Löysin netistä suunnan elämälleni. Haen kandiksi valmistuttutani maisterikoulutukseen jonnekin muualle. Maisteriohjelma on bioinformatiikkaa, eli juuri minun juttuni. Maisteriohjelmia on ainakin Tampereella, Uppsalassa, Tanskassa ja Itävallassa. Oli Iranissakin, mutta sitä en ajatellut. Uskomaton tunne kun koko maailma on tarjolla. Paitsi että - en saa mistään asuntoa koirien kanssa, niin masentavaa kuin se onkin. Tampereelta voisin saada, ja se kai on kuitenkin ensisijainen kohteeni. Elämä olisi helppoa. Ulkomailla olo on kuitenkin aika väsyttävää. 

Kandiksi valmistuminen on edessä ensi toukokuussa, jos kaikki menee hyvin eli pääsen kaikista kursseista läpi. On siihen mennytkin sitten aikaa. En viitsi edes ajatella montako vuotta. Olen ollut niin kauhea lusmu. Mutta nyt kun olen saanut tämän ajatuksen, en malta olla suunnittelematta tulevaisuutta. En malta odottaa kesää, syksyä, ensi kevättä. Näin minulle aina käy. 

Voisin helposti tehdä valmistumisen eteen jotain nyt heti: lukea tenttiin. Onneksi on jotain välitöntä, mitä voin tehdä. Mutta aikaa on niin kovin paljon... Mindfulness-harjoitukseni eivät ole tuottaneet tulosta.