Päiväni ovat saaneet rytmiä. Herään kahdeksalta - mikä ihana muutos siihen, että Itävallassa nukuin kahteentoista! En halua nukkua kahteentoista. Haluan herätä aamulla. Sitten kahvia, nettiä, koirat ulos, puuhastelua. En enää makaa sängyssä koko päivää. Viideltä Lemmen viemää ja kuudelta iltatoimet. Yhdeksältä tulee uni, ei enää tuntikausien kääntyilyä kyljeltä toiselle, kuumuutta, huonoa sänkyä, samoja naistenlehtiä edestakaisin. Olen niin kiitollinen tästä kaikesta, mutta siihen todellakin tarvittin etäisyyttä, että osaan arvostaa sitä. En kadu sitä ollenkaan. 

Ja sitten paras asia: personal trainerini on huippu! En olisi ikinä osannut odottaa tuollaista sen edellisen yrityksen jälkeen. Nyt minulla on liikuntasuunnitelma ja ruokavalio. Aloitan molemmat ylihuomenna. Eilen söinkin itseni kipeäksi viimeisen kerran. Tänään kävin kaupassa ja ostin kaiken tarvittavan maanantaita varten. Olen niin innoissani tästä. Kuten aina, voisi sanoa, mutta silti. Tästä tulee vielä jotain. Pt sanoi, että en ole vielä liian vanha saamaan takaisin sitä, mitä minulla oli. Enkä olekaan, tiedän ja tunnen sen. Haluan olla se ihminen, joka olen.