Melkein kävi hullusti. Meinasin joutua koirineni asunnottomaksi Wienin kaduille. Tämä on vähän pitkä juttu jota en jaksa enää selittää, mutta kaikki kävi hyvin ja saan asua kodissani. Onneksi tämä selvisi nyt eikä paikanpäällä! Ja se selvisi aivan täysin sattumalta. No, joskus on tuuria.

Sain siinä samalla tietää että kotini on kolmannessa kerroksessa kuudesta. Siis se minulle varattu huone. Minulla on oikeasti oma huone! Tämä tuntuu älyttömältä, mutta olen niin innoissani. Olen nähnyt siitä kuviakin, ihan kivalta näyttää.  

Pieni huolenaihe on se, ehtiikö yksi tilaamani koulukirja tulla ennen kuin lähden. En tiedä mitä teen jos se ei ehdi. Niin lähellä lähtöni on! Pian iskee paniikki, onko kaikki tarvittava tehty. Mutta ei ihan vielä.